Vierailimme vaimoni vanhassa kotitalossa, jossa tein huiman löydön: hänen vanhoista tavaroistaan löytyi kenenpä muunkaan kuin Lewis Carrollin The Complete Illustrated Lewis Carroll (Wordsworth Editions, 1996). Kirjaa selatessani törmäsin noin vuodelta 1870 peräisin olevaan Puzzles from Wonderland -tekstiin, jossa Carroll riimittelee hauskasti seitsemän pulmaa vastauksineen. Niistä viimeinen on tässä.¹

Kuningas huomasi, että hänen rahansa olivat lähes lopussa, ja että hänen oli elettävä säästäväisemmin. Hän päätti irtisanoa suurimman osan neuvonantajistaan. Heitä oli satoja – hienoja vanhoja miehiä juhlavissa vihreissä samettiviitoissa, joissa oli kultaiset napit. Neuvonantajissahan ei varsinaisesti ollut muuta vikaa kuin että he puhuivat keskenään aivan ristiin, kun heidän neuvojaan kysyttiin; lisäksi he olivat järkyttävän kovia syömään ja juomaan. Kaikkiaan kuningas oli ihan tyytyväinen päästessään heistä eroon. Mutta valtakunnassa oli eräs ikivanha laki, jota kuningaskaan ei tohtinut rikkoa. Laki määräsi neuvonantajien määrästä seuraavaa:

”Seitsemän molemmista silmistä sokeaa:

Kaksi yhdestä silmästä sokeaa:

Neljä jotka näkevät molemmilla silmillä:

Yhdeksän jotka näkevät yhdellä silmällä.”

Mikä oli neuvonantajien vähimmäismäärä?

Kuva: Wikimedia Commons

Ratkaisu: Neuvonantajia tarvitaan vähintään kuusitoista, sillä kokonaan sokea voidaan laskea toisesta silmästä sokeaksi ja kokonaan näkevä voidaan laskea toisella silmällä näkeväksi. Mutta annetaanpa Lewis Carrollin vastata ihan omin sanoin:

Five seeing, and seven blind
Give us twelve, in all, we find;
But all of these, ’tis very plain,
Come into account again.
For take notice, it may be true,
That those blind of one eye are blind for two;
And consider contrariwise,
That to see with your eye you may have your eyes;
So setting one against the other—
For mathematician no great bother—
And working the sum, you will understand
That sixteen wise men still trouble the land.